”Mikä kirjan tapahtuma herätti eniten tunteita?” Ei tarvinnut kauaa miettiä, yksinomaan Augustuksen kuolema. Mikään muu kohta kirjassa, ei saanut aikaan niin paljoa kyyneliä, kuin kohta, jossa Hazel sai puhelun Augustuksen vanhemmilta ja he kertovat ajan tulleen.
Kuolema oli kuvattu kirjassa todella rauhalliseksi ja kauniiksi tapahtumaksi. Augustus pääsi pois kivuista, vaikka muut jäivätkin kärsimään ikävästä ja loputtomasta surusta. Niin se on oikeassakin elämässä, vaikka sitä ei itse tajuaisi, niin kuolema saattaa uhrille olla se mieluisin vaihtoehto, jolloin muiden olisi vain suotava siihen lupa.
Myös tunteet, joita Hazel koki rakkaansa poislähdön jälkeen aiheuttivat lukiessa surua. Kuinka paljon on epäaitoja ihmisiä, jotka tulevat vain kuoleman jälkeen näkyviin, muka niin paljon kaivaten. Oikeasti se läheisten ihmisten tuska on se valtavin, mihin kukaan tai mikään muu, kuin aika ei auta. Ikävä on ääretöntä, mutta ”jotkut äärettömyydet ovat isompia kuin toiset”.