Mielestäni kirjan tärkeimmät käännekohdat olivat Hazelin joutuminen teholle, Amsterdamin matka kokonaisuudessaan ja Augustuksen tilan paheneminen ja lopulta hänen kuolema.
Hazelin joutuessa teholle selvisi, ettei kaikki lääkkeet olleetkaan toimineet halutulla tavalla. Se myös sai Augustuksen ja Hazelin tajuamaan, kuinka paljon he toisistaan välittävät. Matka meinasi vaarantua, mutta onneksi pääsi lopulta toteutumaan.
Amsterdamin matka oli viimeinen niitti rakkaustarinalle, jota Hazel ja Augustus elivät. Vastoinkäymiset kasvattivat heitä ihmisinä ja pariskuntana, he näkivät toisistaan parhaimmat ja pahimmat puolet. Matka oli pelastus, unohtumaton ja korvaamaton elämys molemmille. Matkan jälkeen alkaakin vaikeat ylämäet, johon edes lisähappi ei enää riitä.
Augustuksen kerrottua, että syöpä on levinnyt joka puolelle hänen kehoon, Hazel paljasti täysin uuden ihmisen itsestään. Vaikka yleensä hän vihaa teennäisiä paranet kyllä -viestejä, hän ei tahtonut uskoa ettei Augustus tästä selviäisi. Hän yritti kaikin keinoin pitää mielen avoinna, mutta lopulta se oli jo turhaa nähdessä, millaisissa kivuissa poika oli. Kuolema oli iso, mullistava asia, jonka jälkeen Hazel muuttui takaisin syrjäytyneeksi lapseksi, jonka lempipaikka on oma sänky.