Jos olisi mahdollisuus tavata Hazel Grace, suostuisin ilomielin. Paikka, missä näkisimme, olisi Indianapolisissa, missä hän asuu. Hänen ei tarvitsisi vaivautua liikkumaan ylimääräisen pitkiä matkoja, joka saattaa lisähapen kanssa olla vaikeaa. Menisin hänen luokse ja pyytäisin häntä esittelemään kaupunkia, missä asuu.
Toivoisin, että hän näyttäisi minulle Augustuksen haudan. Lohduttaisin häntä ja pyytäisin kertomaan asioita hänen elämänsä rakkaudesta. Olisin tukena ja olkapäänä, jota vastaan itkeä.
Tarjoaisin hänelle välittävän ystävän ja parhaani mukaan yrittäisin häntä auttaa. Syöpä ei ole leikin asia, mutta en kohtelisi häntä kuin sairasta, vaan pitäisin täysin tavallisena ihmisenä. Ymmärrän kirjassa aina hänen todetessaan, että taas yksi uusi syöpäetu. En tarjoaisi syöpäetuja, en ollenkaan.
Olisin ystävä.